Täytyy ehkä myöntää, että minussa taitaa olla pientä masokistin vikaa. Jaa millä perusteella? Minä pidän paskoista elokuvista.
Nyt ei siis puhuta sellasista elokuvista mitä valtavirta yleisö pitää vain huonona, ei. Nyt puhutaa semmosista hirmuteoista koko ihmiskuntaa kohtaan mistä tavallinen, elokuviin sen enempää paneutumaton katsoja ei ole edes kuullut, ja toivon ettei tule koskaan näitä kärsimään. Puhutaan elokuvista, joista huomaat jo yleensä pelkästä nimestä, kansikuvasta tai julisteesta, että nyt on kyllä niin tiukkaa jöötiä tarjolla että heikompaa hirvittää. Elokuvista, jotka jäävät IMDb:n pisteissä alle kahden.
Nyt puhutaan omasta henkilökohtaisesta Bottom 3 elokuvista. Vai henkilökohtaisesta Top 3 paskimmista elokuvista? Kumpi kuulostaakaan huonommalta. En laita näitä nyt mihinkää tiettyy järjestyksee, koska en osaa valita että mikä näistä on se absoluuttisesti huonoin.
Tyttö Kellarissa
Tai, no, tulihan tähän nyt sit joku järjestys. Tämä... tekele, oli nimittäin ystäväpiirini ensikosketus jo meidän keskuudessa kulttimaineeseen nousseeseen saksalaiseen perseenrei... ohjaajaan/käsikirjoittajaan/näyttelijään/tuottajaan, Ulli Lommeliin.
Jo heti elokuvan alussa meille katsojille tarjotaan ensimmäinen vinkki siitä, että tämä kyseinen raina ei tule olemaan mikään hyvä. "Perustuu tositapahtumiin". Myönnettäköön, että kyllähän tämä perustuu tositapahtumiin. Nimittäin siihen kun Itävaltalainen Josef Fritzl lukitsi tyttärensä Elizabethin 24 vuodeksi omaan kellariinsa. Ja olipa siinä ilmeisesti samalla Elizabeth pyöräyttäny myös itselleen lapsia. Nokkelimmat pokkelimmat varmaan arvaa jo (tai muistaa uutisista) että näiden lasten isä onkin samalla myös heidän isoisä. Tähän väliin vielä haluan huomauttaa, että tyttö&kersat pääsivät vapaaksi vuonna 2008.
"Miksi, oi miksi Antti, haluat huomauttaa meille, rakkaille lukijoillesi tämän vuoden 2008?", kuvit... kuulen teidän kysyvän. No siksi että tämä paskaläjä jota elokuvaksikin kutsutaan, tuli ulos vuonna 2008. Ja se kyllä näkyy. Jos pitäisi veikata, veikkaisin että koko roskan kuvaamiseen on käytetty ehkä pari päivää. IMDb kyllä kertoo, että Ruotsin julkaisu ois ollu tammikuussa 2008, vaikka Josefin keppostelusta päästiin jyvälle vasta huhtikuussa. Suomen julkaisu olikin sitten heti kuukauden sisään.
Mutta ei siitä sen enempää, puhutaanpa itse pökäleestä sitten. Se "Perustuu tositapahtumiin" vaikuttaa elokuvaan jopa niinkin paljon, että elokuvassa ON tosiaan tyttö, joka on vangittuna. Ei se kyllä missään kellarissa ole, vaikka nimi (tai luolassa, kuten engl. nimi Dungeon Girl vihjaa) niin väittää. Tämä tyttö on jumissa yläkerran vaatekomerossa. Komerossa, joka näyttää siltä, että kuka tahansa sieltä itsensä potkii ulos. Mutta eihän se tyttö tietenkään niin tee, koska sittenhän elokuvan pitäisi loppua. Sen sijaan tyttö, joka siis lukitsemishetkellä oli n. 14, ja vapautumishetkellä MUKAMAS lähemmäs 30, istuu vain kiltisti komerossa ja tekee niin kuin mies käskee. Ei se mies sen isä ole, joku mies vaan. Eikä se tyttö kyllä missään kohtaa näytä tytöltä, vaan about parikymppiseltä naiselta. Ei sitä jaksettu mitenkään meikata näyttämään nuoremmalta tai vanhemmalta.
Joku vois toivoa tai olettaa, että tällä miehellä olis kenties joku syy miksi hän tämän naisen komeroonsa lukitsee. Ei sillä. Tai jos oli, niin en kyllä muista. Ei se sitä naista mitenkään sen huonommin kohtelekkaan, mitä nyt on hieman töykeä. Ja pitää tietenkii komerossa jemmassa. Ei se sitä raiskaakkaan tai mitään. Ei etes käytä hyväkseen kun nainen alkaa kärsiä Tukholma syndroomasta ja tyrkyttää itseään tälle miehelle. Sillon se naine vaa heitetää tavallista turhautuneempana takasi komeroo. Ja siinäpä sitten onkii aika pitkälti kaikki elokuvan tapahtumat jo käytynä läpi. Paitsi tietysti se kun nainen sitten lopussa vaan kävelee talosta ulos. Mies vaan (muistaakseni) lopulta päättää että nyt riittää, senkun kävelet.
Niin joo, onhan tässä sitten kai niitä näyttelijäsuorituksiakin myös. Tai no, on tässä näyttelijöitä. Hmm... No tässä on ihmisiä, jotka kai luulee näyttelevänsä? Sen enempää en kehtaa hyvillä mielin selvinpäin heille kehuja antaa. Nainen näyttää koko ajan vaan siltä, ettei sitä kiinnosta yhtään. Kovasti sen ajatuksia kyllä päässään kuulemaan, mutta parhaimillaankin se kuulostaa vaan juuri lobotomiasta nauttineen, tunteettoman ja mielenkiintonsa hävittäneen jorinoilta. Eikä se mieskään ole yhtään sen parempi. Pärstää katsellessa voi äkkiä luulla että mies kärsii ummetuksesta. Kovimmat tunteet sen naamassa näkyy sillon, kun pökäle jo hieman pilkistää kolostaan, mutta Ulli ei vielä huuda kohtausta poikki. Muita hahmoja tässä ei oikeastaan näy kuin muutamaa, ja niitäkin vain muutamia minuutteja. Ulli itse loistaa TV-papin roolissa. Loistaa ja kimmeltää kuin kasa vetistä ripulia kuistilla pakkasen jo hieman pintaa purren.
Tästä elokuvasta ei ole kyllä mitään hyvää sanottavaa. Yleensä näistä Ö-luokan elokuvista voi edes sen verran sanoa, että ne on viihdyttäviä/hauskoja kaveriporukalla katsottaessa. Mutta kun ei tämä ole. Tämä on paskaa. Ihan siis puhdasta, filtteröimätöntä, dvd-levylle painettua, kiinteää haisevaa paskaa. En suosittele tätä kenellään, en edes vittuillakseni.
Mutta jos olet minunlaiseni elokuvien katsoja, tämän pitäisi vain yllyttää sinua.
Top kolmen toiset kaksi saavat vielä odottaa omaa vuoroaan, mutta sanottakoon jo valmiiksi, että Ulli senkin vanha vekkuli onnistui kuin onnistuikin ujuttamaan tähän kolmikkoon vielä toisenkin tuotoksensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti