#31 The Dark
Jouduin kattomaa kahessa osassa kun ei hyvä luoja sentää, en vaan kyenny keskittymää tähä. En siks, etteikö katseluympäristö ois ollu hyvä, vaan kun ei vaan voi kiinnostaa koko elokuva. Myönnettäköön, että se mytologia mistä kaikki tän elokuvan yliluonnolline kama ammennettii, oli semmosta mitä harvoin näkee. Ja sitten se että Sean Bean [spoiler]ei kuolekkaan[/spoiler].
Tarina siis vaan kertoo siitä kun äiti ja tytär muutta hieman jälkijunassa isän jo hieman kunnostamaan mökkiin jonnekkin päin Irlantia, meren lähelle. Niille sellasille korkeille kallioille. Mutta sitte siellä onkii joku paha henki mikä saa sen tytön hengiltä ja äiti sekoaa ja koittaa pelastaa sen. Pelastaa jo kuolleen tyttönsä.
Ehkä tästä könästä joku saa jotai irti, mutta ite vaa mietin että tää vois jo loppua, ja että miksei tää oo jo loppunu.
#32 Puolin ja toisin
Loppujen lopuks tulee aika harvon katottua kotimaisia elokuva. Tätä kattoessa kyllä muistu mieleen miksi. Tässä ei nimittäin tuntunu liiemmin mitää kunnollista rankaa olevan, tai mitää sellasta mikä pitäs tätä kasassa. Tuntu aika pitkälti vaan sellaselta puolentoista tunnin kasalta kohtauksia, mitkä yleensä jotenkii johtaa toisiinsa. Ja sieltä vaikuttas puuttuvan myös jonkuu verran välistä. Parit hahmot vaihto mielipiteitään toisista hahmoista kohtausten välistä aika radikaalisti.
Sillai tiivistetysti ja suurin piirtein tarina oli kai sellanen että joku koittaa rakentaa tien jonnekki venäjän rajan tietämiin, ja urakoitsija on koittanu ostaa työvoiman venäjältä, ja venäläiset kusettaa suomalaisia ja suomalaiset maksaa potut pottuina. Siinä se kai näin... En kyllä tätäkää viitti suositella, ellei ihan pakko ole jotai kotimaista kattoa. Sekava ja hämmentävä, eikä edes hauskasti. Komedia se myös tuntu yrittävän olla, mutta enpä siitä saanu ku parit hymähdykset irti.
#33 Monsters University
Olihan tää tämmönen ihan kiva esiosa Monsterit Oy elokuvalle. Oisin kyllä itte ottanu ennemmi jatko-osan ku esiosan. Elokuva siis kertoo siitä kun Masi ja Tare kouluttautuu yliopistossa edellisen elokuvan ammattiaan varten. Sillai aika perus jenkki-teini-koulu elokuva, paitsi että Monsterit universumissa tavallisten ihmisten sijaan. Kertoo tarinasta jo kaiken. Nii ja tietysti kun kyseessä on esiosa, Masi ja Tare kohtaa tässä vasta ensimmäistä kertaa, eikä ne tietenkään oo heti alkujaan kaveruksia, koska miksi ne ois? Ihan viihdyttävä raina kyllä.
#34 Video Games: The Movie
Hyvin pitkälle vaan videopeli versio jo aiemmin mainitsemastani Comic-con dokumentista. Kerrataa vaa koko alan historiaa alusta lähtien ja ollaan vähä samalla "mut siis hei tää on ihan oikeesti kiva juttu, eikä pelkästään lapsille!"-linjalla kun Comic-con dokkarissa. Eipä tästä oikeen sen enempää oo sitte sanottavaa. Jos aihe kiinnostaa ni suosittelen ennemmi lukemaa muutamat aiheeseen liittyvät wikipedia artikkelit. Jos ei kiinnosta ni ei tota varmaankaa etes kattois muutenkaa vaikka mitä sanoisin.
#35 Cloudy with a chance of Meatballs
Itseasiassa ihan hauska tietokoneanimaatio. Sijottuu pienee kalastajakylään jossa nuori keksijä saa kehiteltyä laitteen jonka taivaalle nostettuaan pystyy vaikuttamaan säähän, vaihtaen tavallisen sataan vaikkapa lihapulliks. Aikansa kun kylä on kerenny tätä ilakoida, alkaa vehje ylikuormittua ja se pitää tuhota.
Ennakkoo vähä pelkäsin, että kaikki hauska tässä elokuvassa tulis pelkästään siitä kun hahmot (ja varsinkii eläimet) ilmeilis ja käyttäytys oudosti KÖHdreamworksKÖH mut olihan siellä ihan jopa dialogissa itessäänki muutamat ihan pätevät läpät. Ihan hyvä!
Noin, tämmöne vähä lyhyempi mitä normaalisti. Ei miulla muuta.
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
lauantai 21. maaliskuuta 2015
Viihdytä itseäsi huonoilla elokuvilla
Se oli sitten semmonen elokuvailta se.
Aina sillon tällön kaveriporukalla elokuvia katellessa kohalle sattuu semmosia tapauksia, ettei niistä sinällää ole oikeastaa mitää sanottavaa, muuta kun että ne on tylsiä. Hahmot ei kiinnosta, juoni jo miljoonaan kertaan nähtyä könää, dialogi on tyhmää eikä koko kikkareesta löydy mitään mikä jaksais pitää kenenkää mielenkiintoa yllä. Ja yleensä joku meistä (yleensä neljästä) kumminkin jaksaa etes vähän panostaa elokuvan seuraamiseen. Yleensä, vaikka elokuva ei oliskaa mikää mestariteos (niiku ne harvemmin on meijän leffailloissa), jaksetaan niihi kumminkii sen verran keskittyä, että pystytää jotai vitsiä heittämää siitä.
Kuvitelkaapa vaikka mielessänne tilanne, jossa olohuoneessa istuu neljä miestä. Televisiosta pyörii elokuva. Kaksi paikalla olijoista pelaa käsikonsoleillaan, yksi lukee 12 vuotta vanhaa IT-sanakirjaa ja yksi kävelee ympäri olohuonetta ja keittiötä etsien jotakin, jota itsekkin lukea. IT-sanakirja vaihtaa lukijaa, ja jokainen löytää jotakin hauskaa, jo vanhentunutta (tai suoranaisesti väärää tai sekaannuttavaa) tietoa jolle porukka voi nauraa. Sitten joku muistaa taas katsoa TV-ruutua ja ihmettelee ääneen "mitä vittua täs on nyt niiku tapahtunu?", ja vastaukseksi kuuluu "ei mitään hajua.".
Näin siis kului elokuvan "Nothing Left to Fear" ensimmäinen tunti. Toki seurattiin silmät tarkkana elokuvan ensimmäiset 5 minuuttia, joka kerto meille kaiken oleellisen elokuvan tunnelmasta ja mahdollisista tulevista tapahtumista. Tiedettiin siis jo etukäteen, että nyt ollaan kyllä tallattu paskaan. Ja niinhän sitä sitten oltiinki. Siitä noin tunnista eteenpäin sitten kun yritettii aktiivisesti seurata, että mistä tässä nyt on kyse, tuli vain paha mieli kun elokuva muistutti enemmän jotain teinidraamaa. Vähän ajan päästä sitten päätettiinkin kelata viimeiset puoli tuntia. Eikä siinä vieläkää tapahtunu oikeastaa mitään kivaa. Joku kakara kuoli, kyläläiset oli jotai ihme öljymörköjä, hoh hoijaa kun tunnen miten mielenkiinto lipuu kauemmas tätä elokuvaa edes muistellessa.
Heti seuraava elokuva olikii sitten taas vähä samaa luokkaa (Animal), mutta tämän kohdalla päätettiinki toimia hieman eri tavalla. Turvauduttii erääsee vanhaa konstii mikä ollaa todettu aina toimivaks, jos elokuva on tylsä. Nimittäin elokuvasta äänet pois (tai erittäin hiljaselle) ja YouTubesta joku video pyörimään taustalle ja sitte vaa nauretaa niille kohille joissa hahmojen huulet liikkuu täysin samaan aikaan kun taustalla kuuluvassa videossa. Mikä tahansa "Top Arnold Schwarzenegger quotes" video toimii erittäin hyvin, mutta tällä kertaa jäätiin kuulemaan jotakin selvästi esikouluikäisille ipanoille suunnattua animaatiota. Poccoyo tai joku semmonen.
On nimittäin erittäin hauskaa katsoa miten planeetat asettuu paikoillee just oikeella hetkellä kun YouTubesta kuuluu "Now that wasn't such a good idea, was it?" elokuvan päähahmon sytyttäessä mökin huone tuleen. Tai kun kamera lähenee elokuvan mörön jalanjälkeen ja taustalta kuuluu "Oh I wonder whose footprint this might be - do any of you know?". Hassun hauskaa.
Mutta illan toiseksi viimeisen elokuvan kohdalla (Animalin ja tämän välissä oli kaksi ihan katselukelposta elokuvaa) päätettiin viedä tätä konseptia vielä hieman pidemmälle. Elokuvana oli Open Windows jossa ex-pornotähti Sasha Grey yrittää näytellä ihan ku tavalline näyttelijä. Sanoisin että oli jopa ironista katsella tätä elokuvaa pienessä ikkunassa samaan aikaan pitäen selainta vieressä (sekä taustalla) auki, kun elokuva itse näytetään toisen päähahmon (jota näyttelee Frodo... tai siis Elijah Wood) kannettavan ruudulta. Open Windows viittaa siis tosiaan tietokoneen ikkunoihin.
Noh, mitäpä veikkaatte, että selainikkunassa oli avoinna? Ihan summanmutikassa valittuja n. sekuntin mittaisia videoleikkeitä siitä kun Sasha tekee sitä mistä hänet paremmin tunnetaan - panee. Ja se taustalla oleva selain? Vaikka mitä musiikkia. Vanha lastenlaulu "Jos metsään haluat mennä nyt" kun Sasha ratsastaa karhu pukuisella miehellä (myöhemmin sama klippi, mutta taustalla soi Munamiehen "Pomppufiilis"), sekä Pelle Hermannin tunnari, kun kädet pyörittää Sashan persettä. Myös muutaman vuoden takaisista euroviisuista internet maineeseen noussut "epic sax guy" pääsi viihdyttämään meitä, ja totta kai Haddawayn vanha hitti "What is Love?".
Ja pitihän se elokuva muutaman kerran pysäyttää, kun joku hahmo katsoi suoraan kohti vieressä olevaa selainta. Ja koko huone nauraa.
Olkoon tämä nyt sitten opetuksena kaikille, jotka ei halua ettiä uutta elokuvaa, mutta ei tavallaan haluais jättää nykystäkää leffaa kesken - pistäkää YouTubesta hassua musiikkia, tai jotain outoja elokuvaklippikokoelmia tai eskarilaisten animaatioita pyörimää ja naurakaa niin että päätä särkee ja itku tulee. Se on hassua se!
Aina sillon tällön kaveriporukalla elokuvia katellessa kohalle sattuu semmosia tapauksia, ettei niistä sinällää ole oikeastaa mitää sanottavaa, muuta kun että ne on tylsiä. Hahmot ei kiinnosta, juoni jo miljoonaan kertaan nähtyä könää, dialogi on tyhmää eikä koko kikkareesta löydy mitään mikä jaksais pitää kenenkää mielenkiintoa yllä. Ja yleensä joku meistä (yleensä neljästä) kumminkin jaksaa etes vähän panostaa elokuvan seuraamiseen. Yleensä, vaikka elokuva ei oliskaa mikää mestariteos (niiku ne harvemmin on meijän leffailloissa), jaksetaan niihi kumminkii sen verran keskittyä, että pystytää jotai vitsiä heittämää siitä.
Kuvitelkaapa vaikka mielessänne tilanne, jossa olohuoneessa istuu neljä miestä. Televisiosta pyörii elokuva. Kaksi paikalla olijoista pelaa käsikonsoleillaan, yksi lukee 12 vuotta vanhaa IT-sanakirjaa ja yksi kävelee ympäri olohuonetta ja keittiötä etsien jotakin, jota itsekkin lukea. IT-sanakirja vaihtaa lukijaa, ja jokainen löytää jotakin hauskaa, jo vanhentunutta (tai suoranaisesti väärää tai sekaannuttavaa) tietoa jolle porukka voi nauraa. Sitten joku muistaa taas katsoa TV-ruutua ja ihmettelee ääneen "mitä vittua täs on nyt niiku tapahtunu?", ja vastaukseksi kuuluu "ei mitään hajua.".
Näin siis kului elokuvan "Nothing Left to Fear" ensimmäinen tunti. Toki seurattiin silmät tarkkana elokuvan ensimmäiset 5 minuuttia, joka kerto meille kaiken oleellisen elokuvan tunnelmasta ja mahdollisista tulevista tapahtumista. Tiedettiin siis jo etukäteen, että nyt ollaan kyllä tallattu paskaan. Ja niinhän sitä sitten oltiinki. Siitä noin tunnista eteenpäin sitten kun yritettii aktiivisesti seurata, että mistä tässä nyt on kyse, tuli vain paha mieli kun elokuva muistutti enemmän jotain teinidraamaa. Vähän ajan päästä sitten päätettiinkin kelata viimeiset puoli tuntia. Eikä siinä vieläkää tapahtunu oikeastaa mitään kivaa. Joku kakara kuoli, kyläläiset oli jotai ihme öljymörköjä, hoh hoijaa kun tunnen miten mielenkiinto lipuu kauemmas tätä elokuvaa edes muistellessa.
Heti seuraava elokuva olikii sitten taas vähä samaa luokkaa (Animal), mutta tämän kohdalla päätettiinki toimia hieman eri tavalla. Turvauduttii erääsee vanhaa konstii mikä ollaa todettu aina toimivaks, jos elokuva on tylsä. Nimittäin elokuvasta äänet pois (tai erittäin hiljaselle) ja YouTubesta joku video pyörimään taustalle ja sitte vaa nauretaa niille kohille joissa hahmojen huulet liikkuu täysin samaan aikaan kun taustalla kuuluvassa videossa. Mikä tahansa "Top Arnold Schwarzenegger quotes" video toimii erittäin hyvin, mutta tällä kertaa jäätiin kuulemaan jotakin selvästi esikouluikäisille ipanoille suunnattua animaatiota. Poccoyo tai joku semmonen.
On nimittäin erittäin hauskaa katsoa miten planeetat asettuu paikoillee just oikeella hetkellä kun YouTubesta kuuluu "Now that wasn't such a good idea, was it?" elokuvan päähahmon sytyttäessä mökin huone tuleen. Tai kun kamera lähenee elokuvan mörön jalanjälkeen ja taustalta kuuluu "Oh I wonder whose footprint this might be - do any of you know?". Hassun hauskaa.
Mutta illan toiseksi viimeisen elokuvan kohdalla (Animalin ja tämän välissä oli kaksi ihan katselukelposta elokuvaa) päätettiin viedä tätä konseptia vielä hieman pidemmälle. Elokuvana oli Open Windows jossa ex-pornotähti Sasha Grey yrittää näytellä ihan ku tavalline näyttelijä. Sanoisin että oli jopa ironista katsella tätä elokuvaa pienessä ikkunassa samaan aikaan pitäen selainta vieressä (sekä taustalla) auki, kun elokuva itse näytetään toisen päähahmon (jota näyttelee Frodo... tai siis Elijah Wood) kannettavan ruudulta. Open Windows viittaa siis tosiaan tietokoneen ikkunoihin.
Noh, mitäpä veikkaatte, että selainikkunassa oli avoinna? Ihan summanmutikassa valittuja n. sekuntin mittaisia videoleikkeitä siitä kun Sasha tekee sitä mistä hänet paremmin tunnetaan - panee. Ja se taustalla oleva selain? Vaikka mitä musiikkia. Vanha lastenlaulu "Jos metsään haluat mennä nyt" kun Sasha ratsastaa karhu pukuisella miehellä (myöhemmin sama klippi, mutta taustalla soi Munamiehen "Pomppufiilis"), sekä Pelle Hermannin tunnari, kun kädet pyörittää Sashan persettä. Myös muutaman vuoden takaisista euroviisuista internet maineeseen noussut "epic sax guy" pääsi viihdyttämään meitä, ja totta kai Haddawayn vanha hitti "What is Love?".
Ja pitihän se elokuva muutaman kerran pysäyttää, kun joku hahmo katsoi suoraan kohti vieressä olevaa selainta. Ja koko huone nauraa.
Olkoon tämä nyt sitten opetuksena kaikille, jotka ei halua ettiä uutta elokuvaa, mutta ei tavallaan haluais jättää nykystäkää leffaa kesken - pistäkää YouTubesta hassua musiikkia, tai jotain outoja elokuvaklippikokoelmia tai eskarilaisten animaatioita pyörimää ja naurakaa niin että päätä särkee ja itku tulee. Se on hassua se!
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Elokuvat 25-30
Tähän alkuun voi jokainen ihan itse keksiä hauskan vitsin, tai nokkelan sutjautuksen.
#25 Nightcrawler
Kaikista aikasemmista tänä vuonna katsotuista elokuvsta poiketen, tästä olin kuullu ennakkoon pelkkää hyvää. Ja hyvähän se oli!
Elokuva kertoo työttömästä Lousta (Jake Gyllenhaal) joka sattuu yhtenä yönä ensimmäisten joukossa paikalle tiellä sattuneelle liikenneonnettomuus paikalle, jonne hetkeä myöhemmin saapuu myös uutiskuvaaja. Tästä innostuneena Lou hommaa itsekkin videokameran ja alkaa etsiä onnettomuuksia ja muita uutiseksi kelpaavia tilanteita joita kuvata ja myydä paikallisille uutisille. Uran edetessä laitteiston parantuessa myös riskit ja kilpailuvietti muita uutiskuvaajia vastaan kasvaa.
Elokuva käynnistyy hitaasti, mutta onnistuu kyllä pitämää otteessaa koko n. 2 tunnin ajan, eikä hämärä, hieman pahaenteinen tunnelmakaan petä missään vaiheessa. Ite ainakii odotin melkeinpä koko ajan että missä vaiheessa Lou alkaa ite tehä uutisia, ihan vaan ollaksee ensimmäisenä paikalla. Ehdottomasti katsomisen arvonen.
#26 Gone Girl
Tämäkii elokuva oli jonkuu verra suitsutusta saanu osallee, mutta ei pelkästää positiivista. Perustuu saman nimisee kirjaa, mutta ymmärtääkseni jotai on kumminki muutettu, että kirjan lukeneillekki ois jotai uutta. En oo kirjaa lukenu ni en osaa sanoa varmaks.
Näin niiku tiivistettynä tarina kertoo siitä kuinka koko pieni kylä menee sekasin kun päähahmon oletetaan murhanneen vaimonsa. Kaikki johtolangat kyllä viittaa siihen että mies tosiaan ois sen murhannu, mutta kun ruumis puuttuu, eikä mies (tietenkään) tunnusta. Enempää kertomine saattas paljastaa liikaa juonesta, joka toimii aika pitkälti pelkillä juonenkäänteillä. Omasta mielestä elokuva ois kyl voinu loppuu joku puol tuntia aikasemmin mitä se oikeesti loppuu, vaikkakin toisaalta olihan sekii ihan kiva nähä.
Pidemmän päälle oikeestaa vähä tylsä, eikä asiaa tosiaan auta että se on myös pitkä (lähemmäs 2 ja puol tuntia). Kyllähän tuon silti katto, mutta kannattaa ehkä joku traileri vielä vilkasta ja varmistaa että kiinnostaako tarpeeks.
#27 Renaissance
Tämmöne vähä kokeellisempi ja tuntemattomampi raina. Ranskalainen mustavalkonen cel-shading animaatio. Ja päähahmoa ääninäyttelee Bond-mies Daniel Craig.
Olihan tää kyllä visuaalisesti näyttävä ja mielenkiintonen kokeilu, mutta siihen se kyllä jääkii. Juoni pyörii nuoren naisen katoamisen ympärillä, joka sitten johtaa erilaisten lääkefirmojen kutomiin salajuoniin ja vaikka mihin. Mutta kun hahmot ja ääninäyttely on kauttaaltaan sen verta tönkköä ja sielutonta ettei siitä jaksa niinkää paljoa välittää. Eikä se tarina tosiaankaa oo se millä tätä on lähetty myymään, vaan tosiaan se miltä se näyttää. Ja kyllähän se tosiaan näyttää ihan hyvältä. Mutta tosiaan vaan Ihan Hyvältä. Omaan mielipiteeseen varmasti vaikuttaa se ku peleissä aina aika ajoin käytetään samaa animaatiotekniikkaa, ja niissä on melkeinpä poikkeuksetta onnistuttu paremmin. Ja pidemmän päälle se mustavalkoisuus rokottaa myös niitä tyylipisteitä, sillä joissakin kohdissa on erittäin hankala hahmottaa syvyyttä, ja hahmot sekä taustat tuntuvat hieman sulautuvan yhteen.
Varmaan kaikki artsy fartsy rakastajan tykkää tästä, mutta ei tästä kyllä jää oikeastaa mitään käteen tavalliselle elokuvan katsojalle. Ei tällä oikeestaan ole tuon omaperäsen visuaalisen tyylin lisäks muuta tarjottavaa. Kannattaa jättää välistä.
#28 Wreck-It Ralph
Suom. Räyhä-Ralf. Oikein kiva Disney animaatio, johon on ympätty vähintäänki ämpärilline viittauksia oikeisiin videopeleihin, ja vielä heitetty sekaan muutamat parodiat uudemmista.
Tosiaan tollanen kokoperheen raina. Kertoo Räyhä-Ralfista, joka on omassa pelissään vain pahis, mutta joka haluaisi nyt vaihteeksi olla hyvis. Loppu onkin sitten seikkailua parissa muussa pelissä (joiden välillä kaikki pelihahmot siis kulkee pistorasioiden kautta) joissa Ralf koittaa todistaa että pahiskin voi olla hyvis.
Hauskahan tuo on, niin kun sen pitäski olla. Muutamat vitsit ja viittaukset ei kyllä aukea, ellei tiedä lähinnä vanhoista peleistä jotakin, mutta ei se kyllä nautintoa yhtään vähennä vaikkei niitä älyäkkään. Suosittelen kyllä.
#29 A Fantastic Fear of Everything
Öh...
Varmaanki paras tapa kuvailla tätä on verrata tätä Mr. Beaniin. Kuvitelkaa, että yksi Mr. Bean jakso venytetään puoleentoista tuntiin. Ei siis lisätä vitsejä, vaan venytetään. Ja että Mr. Bean puhuisi. Paljon. Koko ajan. Joku siitä varmasti pitäis, mutta itse en lämmennyt. Tarinallisesti elokuvassa ei oikeastaan kerkeä tapahtua paljoa mitään. Päähahmo yrittää kirjoittaa kirjaa sarjamurhaajista, mutta alkaa sitä kirjoittaessa pelätä kaikkea, ja erakoituu täysin. Mutta yhtäkkiä pitäisikin lähteaä asunnosta ulos haastattelua varten, mutta kaikki vaatteet on likasia. Noh, pesulaan pesemään. Ja sitten päähahmo kidnapataan, sitten muistellaan lapsuutta, ja sitten elokuva onkin jo loppu. Ja kaikki tämä puolessatoista tunnissa Simon Peggin melkeinpä yhtäjaksoisella sekoamisella ja pelkäämisellä. Voi sitä aikansa huonomminkin käyttää, mutta en kyllä itse lähtisi tätä suosittelemaan.
#30 劇場版ポケットモンスター ベストウイッシュ キュレムVS聖剣士 ケルディオ
Elikkä siis "Gekijouban Poketto Monsutaa Besuto Uisshu Kyuremu tai Seikenshi Kerudio", taikka vaikka suomalaisittain "Pokémon-elokuva: Kyurem vs. Oikeuden Miekka". Jo viidestoista (15) pokemon elokuva. Huh sentäs.
Ei kyllä mitenkää erityisen hyvä, edes pokemon elokuvaks. En oo kyllä kaikkia (niitä on 17) nähny (8 vaan) mutta niistä mitä olen nähny, tää on niistä se huonoin. Tähän vaikuttaa hieman kyllä omat preferenssit pokemoneihin liittyen, mutta myös muutenkii. Omasta mielestä nimittäin tämä Oikeuden Miekka-joukko (Keldeo, Virizion, Terrakion ja Cobalion) on sieltä tylsimmästä päästä näistä legendaarisista pokemoneista. Niitä kun ei etes tarvii mitenkää jahdata tai ettiä tai mitää, ne vaan odottaa suht näkysällä että millon pelaaja tulee ne nappaamaan. Paitsi Keldeo, jota sai vain tapahtumista, joita Suomessa ei etes järjestetä (tai ainakaan mainosteta).
Mutta niin siitä ite elokuvasta. Keldeo on nuorin noista Oikeuden Miekoista, eikä ole vielä läpäissy testiä ollakseen oikeasti osa tätä poppoota. Kolmen muun vielä kieltäessä Keldeota edes yrittämästä koetta hänen oman turvallisuuden vuoksi, juoksee Keldeo totta kai koettamaan. Tarkoituksena olisi päihittää Kyurem taistelussa, mutta hyvin äkkiä käy ilmi ettei Keldeo ole tarpeeksi vahva. Muut Miekat yrittää auttaa, mutta Kyurem jäädyttää ne ja Keldeo karkaa. Sitten vasta törmätään Ashiin, joka sitten auttaa Keldeota pelastamaan Miekat ja päihittämään Kyuremin. Ja näinhän siinä sitten käy. Siinäpä se.
Animaatio on kyllä itseasiassa odotettua parempaa (verrattuna esim. Son of Batmaniin), mutta ääninäyttely on parhaimmillaankin vaan siedettävää. En edes yritä peitellä sitä tosiasiaa etten yleisestikkään pidä suomenkielisistä dubbauksista, mutta tässä ne on kyllä aika huonot. Pientä huvitusta myös aiheuttaa pokemonien nimien englantilaisittain ääntäminen. Selkeinpänä esimerkkinä Cobalion, joka suomalaiseen korvaan kuulosta Koubäliöniltä. Mutta niin. Enpä voi kyllä tätä suositella ellei pokemonit kiinnosta. Ja siinäkin tapauksessa kannattanee etsiä japanilaiset dubbaukset, joita Netflixissä ei ole. Jos taskuhirviöt ei kiinnosta, kannattaa ihan suosiolla jättää välistä.
Ei muuta, tällä kertaa
#25 Nightcrawler
Kaikista aikasemmista tänä vuonna katsotuista elokuvsta poiketen, tästä olin kuullu ennakkoon pelkkää hyvää. Ja hyvähän se oli!
Elokuva kertoo työttömästä Lousta (Jake Gyllenhaal) joka sattuu yhtenä yönä ensimmäisten joukossa paikalle tiellä sattuneelle liikenneonnettomuus paikalle, jonne hetkeä myöhemmin saapuu myös uutiskuvaaja. Tästä innostuneena Lou hommaa itsekkin videokameran ja alkaa etsiä onnettomuuksia ja muita uutiseksi kelpaavia tilanteita joita kuvata ja myydä paikallisille uutisille. Uran edetessä laitteiston parantuessa myös riskit ja kilpailuvietti muita uutiskuvaajia vastaan kasvaa.
Elokuva käynnistyy hitaasti, mutta onnistuu kyllä pitämää otteessaa koko n. 2 tunnin ajan, eikä hämärä, hieman pahaenteinen tunnelmakaan petä missään vaiheessa. Ite ainakii odotin melkeinpä koko ajan että missä vaiheessa Lou alkaa ite tehä uutisia, ihan vaan ollaksee ensimmäisenä paikalla. Ehdottomasti katsomisen arvonen.
#26 Gone Girl
Tämäkii elokuva oli jonkuu verra suitsutusta saanu osallee, mutta ei pelkästää positiivista. Perustuu saman nimisee kirjaa, mutta ymmärtääkseni jotai on kumminki muutettu, että kirjan lukeneillekki ois jotai uutta. En oo kirjaa lukenu ni en osaa sanoa varmaks.
Näin niiku tiivistettynä tarina kertoo siitä kuinka koko pieni kylä menee sekasin kun päähahmon oletetaan murhanneen vaimonsa. Kaikki johtolangat kyllä viittaa siihen että mies tosiaan ois sen murhannu, mutta kun ruumis puuttuu, eikä mies (tietenkään) tunnusta. Enempää kertomine saattas paljastaa liikaa juonesta, joka toimii aika pitkälti pelkillä juonenkäänteillä. Omasta mielestä elokuva ois kyl voinu loppuu joku puol tuntia aikasemmin mitä se oikeesti loppuu, vaikkakin toisaalta olihan sekii ihan kiva nähä.
Pidemmän päälle oikeestaa vähä tylsä, eikä asiaa tosiaan auta että se on myös pitkä (lähemmäs 2 ja puol tuntia). Kyllähän tuon silti katto, mutta kannattaa ehkä joku traileri vielä vilkasta ja varmistaa että kiinnostaako tarpeeks.
#27 Renaissance
Tämmöne vähä kokeellisempi ja tuntemattomampi raina. Ranskalainen mustavalkonen cel-shading animaatio. Ja päähahmoa ääninäyttelee Bond-mies Daniel Craig.
Olihan tää kyllä visuaalisesti näyttävä ja mielenkiintonen kokeilu, mutta siihen se kyllä jääkii. Juoni pyörii nuoren naisen katoamisen ympärillä, joka sitten johtaa erilaisten lääkefirmojen kutomiin salajuoniin ja vaikka mihin. Mutta kun hahmot ja ääninäyttely on kauttaaltaan sen verta tönkköä ja sielutonta ettei siitä jaksa niinkää paljoa välittää. Eikä se tarina tosiaankaa oo se millä tätä on lähetty myymään, vaan tosiaan se miltä se näyttää. Ja kyllähän se tosiaan näyttää ihan hyvältä. Mutta tosiaan vaan Ihan Hyvältä. Omaan mielipiteeseen varmasti vaikuttaa se ku peleissä aina aika ajoin käytetään samaa animaatiotekniikkaa, ja niissä on melkeinpä poikkeuksetta onnistuttu paremmin. Ja pidemmän päälle se mustavalkoisuus rokottaa myös niitä tyylipisteitä, sillä joissakin kohdissa on erittäin hankala hahmottaa syvyyttä, ja hahmot sekä taustat tuntuvat hieman sulautuvan yhteen.
Varmaan kaikki artsy fartsy rakastajan tykkää tästä, mutta ei tästä kyllä jää oikeastaa mitään käteen tavalliselle elokuvan katsojalle. Ei tällä oikeestaan ole tuon omaperäsen visuaalisen tyylin lisäks muuta tarjottavaa. Kannattaa jättää välistä.
#28 Wreck-It Ralph
Suom. Räyhä-Ralf. Oikein kiva Disney animaatio, johon on ympätty vähintäänki ämpärilline viittauksia oikeisiin videopeleihin, ja vielä heitetty sekaan muutamat parodiat uudemmista.
Tosiaan tollanen kokoperheen raina. Kertoo Räyhä-Ralfista, joka on omassa pelissään vain pahis, mutta joka haluaisi nyt vaihteeksi olla hyvis. Loppu onkin sitten seikkailua parissa muussa pelissä (joiden välillä kaikki pelihahmot siis kulkee pistorasioiden kautta) joissa Ralf koittaa todistaa että pahiskin voi olla hyvis.
Hauskahan tuo on, niin kun sen pitäski olla. Muutamat vitsit ja viittaukset ei kyllä aukea, ellei tiedä lähinnä vanhoista peleistä jotakin, mutta ei se kyllä nautintoa yhtään vähennä vaikkei niitä älyäkkään. Suosittelen kyllä.
#29 A Fantastic Fear of Everything
Öh...
Varmaanki paras tapa kuvailla tätä on verrata tätä Mr. Beaniin. Kuvitelkaa, että yksi Mr. Bean jakso venytetään puoleentoista tuntiin. Ei siis lisätä vitsejä, vaan venytetään. Ja että Mr. Bean puhuisi. Paljon. Koko ajan. Joku siitä varmasti pitäis, mutta itse en lämmennyt. Tarinallisesti elokuvassa ei oikeastaan kerkeä tapahtua paljoa mitään. Päähahmo yrittää kirjoittaa kirjaa sarjamurhaajista, mutta alkaa sitä kirjoittaessa pelätä kaikkea, ja erakoituu täysin. Mutta yhtäkkiä pitäisikin lähteaä asunnosta ulos haastattelua varten, mutta kaikki vaatteet on likasia. Noh, pesulaan pesemään. Ja sitten päähahmo kidnapataan, sitten muistellaan lapsuutta, ja sitten elokuva onkin jo loppu. Ja kaikki tämä puolessatoista tunnissa Simon Peggin melkeinpä yhtäjaksoisella sekoamisella ja pelkäämisellä. Voi sitä aikansa huonomminkin käyttää, mutta en kyllä itse lähtisi tätä suosittelemaan.
#30 劇場版ポケットモンスター ベストウイッシュ キュレムVS聖剣士 ケルディオ
Elikkä siis "Gekijouban Poketto Monsutaa Besuto Uisshu Kyuremu tai Seikenshi Kerudio", taikka vaikka suomalaisittain "Pokémon-elokuva: Kyurem vs. Oikeuden Miekka". Jo viidestoista (15) pokemon elokuva. Huh sentäs.
Ei kyllä mitenkää erityisen hyvä, edes pokemon elokuvaks. En oo kyllä kaikkia (niitä on 17) nähny (8 vaan) mutta niistä mitä olen nähny, tää on niistä se huonoin. Tähän vaikuttaa hieman kyllä omat preferenssit pokemoneihin liittyen, mutta myös muutenkii. Omasta mielestä nimittäin tämä Oikeuden Miekka-joukko (Keldeo, Virizion, Terrakion ja Cobalion) on sieltä tylsimmästä päästä näistä legendaarisista pokemoneista. Niitä kun ei etes tarvii mitenkää jahdata tai ettiä tai mitää, ne vaan odottaa suht näkysällä että millon pelaaja tulee ne nappaamaan. Paitsi Keldeo, jota sai vain tapahtumista, joita Suomessa ei etes järjestetä (tai ainakaan mainosteta).
Mutta niin siitä ite elokuvasta. Keldeo on nuorin noista Oikeuden Miekoista, eikä ole vielä läpäissy testiä ollakseen oikeasti osa tätä poppoota. Kolmen muun vielä kieltäessä Keldeota edes yrittämästä koetta hänen oman turvallisuuden vuoksi, juoksee Keldeo totta kai koettamaan. Tarkoituksena olisi päihittää Kyurem taistelussa, mutta hyvin äkkiä käy ilmi ettei Keldeo ole tarpeeksi vahva. Muut Miekat yrittää auttaa, mutta Kyurem jäädyttää ne ja Keldeo karkaa. Sitten vasta törmätään Ashiin, joka sitten auttaa Keldeota pelastamaan Miekat ja päihittämään Kyuremin. Ja näinhän siinä sitten käy. Siinäpä se.
Animaatio on kyllä itseasiassa odotettua parempaa (verrattuna esim. Son of Batmaniin), mutta ääninäyttely on parhaimmillaankin vaan siedettävää. En edes yritä peitellä sitä tosiasiaa etten yleisestikkään pidä suomenkielisistä dubbauksista, mutta tässä ne on kyllä aika huonot. Pientä huvitusta myös aiheuttaa pokemonien nimien englantilaisittain ääntäminen. Selkeinpänä esimerkkinä Cobalion, joka suomalaiseen korvaan kuulosta Koubäliöniltä. Mutta niin. Enpä voi kyllä tätä suositella ellei pokemonit kiinnosta. Ja siinäkin tapauksessa kannattanee etsiä japanilaiset dubbaukset, joita Netflixissä ei ole. Jos taskuhirviöt ei kiinnosta, kannattaa ihan suosiolla jättää välistä.
Ei muuta, tällä kertaa
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
Voi hyvä helvetti mitä roskaa! (osa 1/3)
Täytyy ehkä myöntää, että minussa taitaa olla pientä masokistin vikaa. Jaa millä perusteella? Minä pidän paskoista elokuvista.
Nyt ei siis puhuta sellasista elokuvista mitä valtavirta yleisö pitää vain huonona, ei. Nyt puhutaa semmosista hirmuteoista koko ihmiskuntaa kohtaan mistä tavallinen, elokuviin sen enempää paneutumaton katsoja ei ole edes kuullut, ja toivon ettei tule koskaan näitä kärsimään. Puhutaan elokuvista, joista huomaat jo yleensä pelkästä nimestä, kansikuvasta tai julisteesta, että nyt on kyllä niin tiukkaa jöötiä tarjolla että heikompaa hirvittää. Elokuvista, jotka jäävät IMDb:n pisteissä alle kahden.
Nyt puhutaan omasta henkilökohtaisesta Bottom 3 elokuvista. Vai henkilökohtaisesta Top 3 paskimmista elokuvista? Kumpi kuulostaakaan huonommalta. En laita näitä nyt mihinkää tiettyy järjestyksee, koska en osaa valita että mikä näistä on se absoluuttisesti huonoin.
Tyttö Kellarissa
Tai, no, tulihan tähän nyt sit joku järjestys. Tämä... tekele, oli nimittäin ystäväpiirini ensikosketus jo meidän keskuudessa kulttimaineeseen nousseeseen saksalaiseen perseenrei... ohjaajaan/käsikirjoittajaan/näyttelijään/tuottajaan, Ulli Lommeliin.
Jo heti elokuvan alussa meille katsojille tarjotaan ensimmäinen vinkki siitä, että tämä kyseinen raina ei tule olemaan mikään hyvä. "Perustuu tositapahtumiin". Myönnettäköön, että kyllähän tämä perustuu tositapahtumiin. Nimittäin siihen kun Itävaltalainen Josef Fritzl lukitsi tyttärensä Elizabethin 24 vuodeksi omaan kellariinsa. Ja olipa siinä ilmeisesti samalla Elizabeth pyöräyttäny myös itselleen lapsia. Nokkelimmat pokkelimmat varmaan arvaa jo (tai muistaa uutisista) että näiden lasten isä onkin samalla myös heidän isoisä. Tähän väliin vielä haluan huomauttaa, että tyttö&kersat pääsivät vapaaksi vuonna 2008.
"Miksi, oi miksi Antti, haluat huomauttaa meille, rakkaille lukijoillesi tämän vuoden 2008?", kuvit... kuulen teidän kysyvän. No siksi että tämä paskaläjä jota elokuvaksikin kutsutaan, tuli ulos vuonna 2008. Ja se kyllä näkyy. Jos pitäisi veikata, veikkaisin että koko roskan kuvaamiseen on käytetty ehkä pari päivää. IMDb kyllä kertoo, että Ruotsin julkaisu ois ollu tammikuussa 2008, vaikka Josefin keppostelusta päästiin jyvälle vasta huhtikuussa. Suomen julkaisu olikin sitten heti kuukauden sisään.
Mutta ei siitä sen enempää, puhutaanpa itse pökäleestä sitten. Se "Perustuu tositapahtumiin" vaikuttaa elokuvaan jopa niinkin paljon, että elokuvassa ON tosiaan tyttö, joka on vangittuna. Ei se kyllä missään kellarissa ole, vaikka nimi (tai luolassa, kuten engl. nimi Dungeon Girl vihjaa) niin väittää. Tämä tyttö on jumissa yläkerran vaatekomerossa. Komerossa, joka näyttää siltä, että kuka tahansa sieltä itsensä potkii ulos. Mutta eihän se tyttö tietenkään niin tee, koska sittenhän elokuvan pitäisi loppua. Sen sijaan tyttö, joka siis lukitsemishetkellä oli n. 14, ja vapautumishetkellä MUKAMAS lähemmäs 30, istuu vain kiltisti komerossa ja tekee niin kuin mies käskee. Ei se mies sen isä ole, joku mies vaan. Eikä se tyttö kyllä missään kohtaa näytä tytöltä, vaan about parikymppiseltä naiselta. Ei sitä jaksettu mitenkään meikata näyttämään nuoremmalta tai vanhemmalta.
Joku vois toivoa tai olettaa, että tällä miehellä olis kenties joku syy miksi hän tämän naisen komeroonsa lukitsee. Ei sillä. Tai jos oli, niin en kyllä muista. Ei se sitä naista mitenkään sen huonommin kohtelekkaan, mitä nyt on hieman töykeä. Ja pitää tietenkii komerossa jemmassa. Ei se sitä raiskaakkaan tai mitään. Ei etes käytä hyväkseen kun nainen alkaa kärsiä Tukholma syndroomasta ja tyrkyttää itseään tälle miehelle. Sillon se naine vaa heitetää tavallista turhautuneempana takasi komeroo. Ja siinäpä sitten onkii aika pitkälti kaikki elokuvan tapahtumat jo käytynä läpi. Paitsi tietysti se kun nainen sitten lopussa vaan kävelee talosta ulos. Mies vaan (muistaakseni) lopulta päättää että nyt riittää, senkun kävelet.
Niin joo, onhan tässä sitten kai niitä näyttelijäsuorituksiakin myös. Tai no, on tässä näyttelijöitä. Hmm... No tässä on ihmisiä, jotka kai luulee näyttelevänsä? Sen enempää en kehtaa hyvillä mielin selvinpäin heille kehuja antaa. Nainen näyttää koko ajan vaan siltä, ettei sitä kiinnosta yhtään. Kovasti sen ajatuksia kyllä päässään kuulemaan, mutta parhaimillaankin se kuulostaa vaan juuri lobotomiasta nauttineen, tunteettoman ja mielenkiintonsa hävittäneen jorinoilta. Eikä se mieskään ole yhtään sen parempi. Pärstää katsellessa voi äkkiä luulla että mies kärsii ummetuksesta. Kovimmat tunteet sen naamassa näkyy sillon, kun pökäle jo hieman pilkistää kolostaan, mutta Ulli ei vielä huuda kohtausta poikki. Muita hahmoja tässä ei oikeastaan näy kuin muutamaa, ja niitäkin vain muutamia minuutteja. Ulli itse loistaa TV-papin roolissa. Loistaa ja kimmeltää kuin kasa vetistä ripulia kuistilla pakkasen jo hieman pintaa purren.
Tästä elokuvasta ei ole kyllä mitään hyvää sanottavaa. Yleensä näistä Ö-luokan elokuvista voi edes sen verran sanoa, että ne on viihdyttäviä/hauskoja kaveriporukalla katsottaessa. Mutta kun ei tämä ole. Tämä on paskaa. Ihan siis puhdasta, filtteröimätöntä, dvd-levylle painettua, kiinteää haisevaa paskaa. En suosittele tätä kenellään, en edes vittuillakseni.
Mutta jos olet minunlaiseni elokuvien katsoja, tämän pitäisi vain yllyttää sinua.
Top kolmen toiset kaksi saavat vielä odottaa omaa vuoroaan, mutta sanottakoon jo valmiiksi, että Ulli senkin vanha vekkuli onnistui kuin onnistuikin ujuttamaan tähän kolmikkoon vielä toisenkin tuotoksensa.
Nyt ei siis puhuta sellasista elokuvista mitä valtavirta yleisö pitää vain huonona, ei. Nyt puhutaa semmosista hirmuteoista koko ihmiskuntaa kohtaan mistä tavallinen, elokuviin sen enempää paneutumaton katsoja ei ole edes kuullut, ja toivon ettei tule koskaan näitä kärsimään. Puhutaan elokuvista, joista huomaat jo yleensä pelkästä nimestä, kansikuvasta tai julisteesta, että nyt on kyllä niin tiukkaa jöötiä tarjolla että heikompaa hirvittää. Elokuvista, jotka jäävät IMDb:n pisteissä alle kahden.
Nyt puhutaan omasta henkilökohtaisesta Bottom 3 elokuvista. Vai henkilökohtaisesta Top 3 paskimmista elokuvista? Kumpi kuulostaakaan huonommalta. En laita näitä nyt mihinkää tiettyy järjestyksee, koska en osaa valita että mikä näistä on se absoluuttisesti huonoin.
Tyttö Kellarissa
Tai, no, tulihan tähän nyt sit joku järjestys. Tämä... tekele, oli nimittäin ystäväpiirini ensikosketus jo meidän keskuudessa kulttimaineeseen nousseeseen saksalaiseen perseenrei... ohjaajaan/käsikirjoittajaan/näyttelijään/tuottajaan, Ulli Lommeliin.
Jo heti elokuvan alussa meille katsojille tarjotaan ensimmäinen vinkki siitä, että tämä kyseinen raina ei tule olemaan mikään hyvä. "Perustuu tositapahtumiin". Myönnettäköön, että kyllähän tämä perustuu tositapahtumiin. Nimittäin siihen kun Itävaltalainen Josef Fritzl lukitsi tyttärensä Elizabethin 24 vuodeksi omaan kellariinsa. Ja olipa siinä ilmeisesti samalla Elizabeth pyöräyttäny myös itselleen lapsia. Nokkelimmat pokkelimmat varmaan arvaa jo (tai muistaa uutisista) että näiden lasten isä onkin samalla myös heidän isoisä. Tähän väliin vielä haluan huomauttaa, että tyttö&kersat pääsivät vapaaksi vuonna 2008.
"Miksi, oi miksi Antti, haluat huomauttaa meille, rakkaille lukijoillesi tämän vuoden 2008?", kuvit... kuulen teidän kysyvän. No siksi että tämä paskaläjä jota elokuvaksikin kutsutaan, tuli ulos vuonna 2008. Ja se kyllä näkyy. Jos pitäisi veikata, veikkaisin että koko roskan kuvaamiseen on käytetty ehkä pari päivää. IMDb kyllä kertoo, että Ruotsin julkaisu ois ollu tammikuussa 2008, vaikka Josefin keppostelusta päästiin jyvälle vasta huhtikuussa. Suomen julkaisu olikin sitten heti kuukauden sisään.
Mutta ei siitä sen enempää, puhutaanpa itse pökäleestä sitten. Se "Perustuu tositapahtumiin" vaikuttaa elokuvaan jopa niinkin paljon, että elokuvassa ON tosiaan tyttö, joka on vangittuna. Ei se kyllä missään kellarissa ole, vaikka nimi (tai luolassa, kuten engl. nimi Dungeon Girl vihjaa) niin väittää. Tämä tyttö on jumissa yläkerran vaatekomerossa. Komerossa, joka näyttää siltä, että kuka tahansa sieltä itsensä potkii ulos. Mutta eihän se tyttö tietenkään niin tee, koska sittenhän elokuvan pitäisi loppua. Sen sijaan tyttö, joka siis lukitsemishetkellä oli n. 14, ja vapautumishetkellä MUKAMAS lähemmäs 30, istuu vain kiltisti komerossa ja tekee niin kuin mies käskee. Ei se mies sen isä ole, joku mies vaan. Eikä se tyttö kyllä missään kohtaa näytä tytöltä, vaan about parikymppiseltä naiselta. Ei sitä jaksettu mitenkään meikata näyttämään nuoremmalta tai vanhemmalta.
Joku vois toivoa tai olettaa, että tällä miehellä olis kenties joku syy miksi hän tämän naisen komeroonsa lukitsee. Ei sillä. Tai jos oli, niin en kyllä muista. Ei se sitä naista mitenkään sen huonommin kohtelekkaan, mitä nyt on hieman töykeä. Ja pitää tietenkii komerossa jemmassa. Ei se sitä raiskaakkaan tai mitään. Ei etes käytä hyväkseen kun nainen alkaa kärsiä Tukholma syndroomasta ja tyrkyttää itseään tälle miehelle. Sillon se naine vaa heitetää tavallista turhautuneempana takasi komeroo. Ja siinäpä sitten onkii aika pitkälti kaikki elokuvan tapahtumat jo käytynä läpi. Paitsi tietysti se kun nainen sitten lopussa vaan kävelee talosta ulos. Mies vaan (muistaakseni) lopulta päättää että nyt riittää, senkun kävelet.
Niin joo, onhan tässä sitten kai niitä näyttelijäsuorituksiakin myös. Tai no, on tässä näyttelijöitä. Hmm... No tässä on ihmisiä, jotka kai luulee näyttelevänsä? Sen enempää en kehtaa hyvillä mielin selvinpäin heille kehuja antaa. Nainen näyttää koko ajan vaan siltä, ettei sitä kiinnosta yhtään. Kovasti sen ajatuksia kyllä päässään kuulemaan, mutta parhaimillaankin se kuulostaa vaan juuri lobotomiasta nauttineen, tunteettoman ja mielenkiintonsa hävittäneen jorinoilta. Eikä se mieskään ole yhtään sen parempi. Pärstää katsellessa voi äkkiä luulla että mies kärsii ummetuksesta. Kovimmat tunteet sen naamassa näkyy sillon, kun pökäle jo hieman pilkistää kolostaan, mutta Ulli ei vielä huuda kohtausta poikki. Muita hahmoja tässä ei oikeastaan näy kuin muutamaa, ja niitäkin vain muutamia minuutteja. Ulli itse loistaa TV-papin roolissa. Loistaa ja kimmeltää kuin kasa vetistä ripulia kuistilla pakkasen jo hieman pintaa purren.
Tästä elokuvasta ei ole kyllä mitään hyvää sanottavaa. Yleensä näistä Ö-luokan elokuvista voi edes sen verran sanoa, että ne on viihdyttäviä/hauskoja kaveriporukalla katsottaessa. Mutta kun ei tämä ole. Tämä on paskaa. Ihan siis puhdasta, filtteröimätöntä, dvd-levylle painettua, kiinteää haisevaa paskaa. En suosittele tätä kenellään, en edes vittuillakseni.
Mutta jos olet minunlaiseni elokuvien katsoja, tämän pitäisi vain yllyttää sinua.
Top kolmen toiset kaksi saavat vielä odottaa omaa vuoroaan, mutta sanottakoon jo valmiiksi, että Ulli senkin vanha vekkuli onnistui kuin onnistuikin ujuttamaan tähän kolmikkoon vielä toisenkin tuotoksensa.
maanantai 9. maaliskuuta 2015
Elokuvat 15-24
Lisää näitä. Mmh...
#15 Son of Batman
DC:n sarjakuvii osittain perustuva piirretty elokuva mikä nimensä mukasesti kertoo Lepakkomiehen pojasta, Damian Waynestä. Aika pitkälti sama tarina mikä näissä New 52 Batman & Robin sarjakuvissa käytii läpi, mutta oudoilla muutoksilla. Mikä sitte taas herättää sen kysymyksen että miks siitä tarinasta on ensinnäkää pitäny tehä elokuva jossei se tarina sellasenaa kelpaa. Ei se alkuperänenkää mikää erityisen hyvä ollu, mutta näitten muutosten myötä siitä tuli vielä laimeempi. Ääninäyttely ja animaatio jättää myös sellasen pistävän budjetin maun suuhun. Kai toi on iha OK jos välttämättä haluaa jotai Bätmän aiheista viihdettä ja muut elokuvat on jo kulutettu puhki, pelit ei kiinnosta ja sarjakuvat ei nappaa. Jättäsin kyllä silti välii.
#16 The Men Who Stare at Goats
Täytyy heti alkuu myöntää, että en ihan hirveesti tästä elokuvasta enää muista - osittain siks ku tästä on jo lähemmäs 2kk kun sen katoin, ja suurimmaks osin siks ku en joteki saanu pidettyä mielenkiintoa yllä koko elokuvan ajan. Ööh. Päähahmo koittaa kirjottaa juttua pienestä sotilas joukosta, millä ehkä oli psyykkisiä voimia, ja suurimman osan ajasta vaa mietitää, että onko niillä oikeesti mitää voimia vai onko ne muuten vaa... omalaatusia. Kai se yritti enimmäksee olla komedia. Meh.
#17 Lost in Translation
Toinen kerta ku tän katon, tosin ensimmäisestä kerrasta on varmaa helposti 10 vuotta (elokuva vuodelta 2003). Sellane hidastempone draama kahesta toisillee tuntemattomasta henkilöstä jotka koittaa saaha ajan kulumaa Tokiossa. Toinen näistä hahmoista on amerikkalainen näyttelijä, joka on tullut Tokioon tekemään sikäläiselle viskille mainoksia - toinen on valokuvaaja poikaystävänsä mukana tullut nuori nainen joka viettää suurimman osan ajasta heidän hotellihuoneessaan. Hotellin baarissa tavattuaan he sitten viettävät enemmän aikaa yhdessä, helpottaakseen molempien yksinäisyyden tunnetta ja tylsyyttä, kunnes näyttelijä palaa kotiinsa. Suosittelen kyllä lämpimästi, jos tekee mieli sellasta vähä tavallisemman tuntusta draamaa, eikä mitää ylilyövää tunteilua ja hömpötystä.
#18 着信アリ
Translitterointi: Chakushin Ari. No tää nyt on tämmöne Japanilaine kauhuleffa, missä joku kirous siirtyy puhelimen välityksellä. Suom. nimi "1 puhelu tullut". Oli se paikoitellen vähä jännittävä, mutta aika tylsä ja laimea sitte pidemmän päälle. Kovimmat säikäytykset tuli samaan aikaan naapurissa/yläkerrassa huonekalujen siirrosta johtuneista äänistä tämän elokuvan aikana. Mutta joo, kaikki oleelline tuli sanottua jo ensimmäisessä lauseessa. En kyllä voi hyvillä mielin tätä suositella, vaikkei tää nyt suoranaisesti mikää täys roskakaa ole.
#19 One Hour Photo
Tämä olikii sitte odotettua paljon parempi elokuva! Kertoo miehestä joka työkseen kehittää valokuvia, ja joka on hieman vinksahtaneella tavalla ihastunut erääseen perheeseen joka tasasin väliajoin käy kuviansa hänellä teetättämässä. Eräänä päivänä kuitenkin jonkun toisen asiakkaan kuvia läpi käydessä, hän huomaa siellä tutun naaman, ja aikoo ottaa oikeuden omiin käsiinsä.
Tässä oli miun mielestä onnistuttu luomaa sellane erittäin hyvä, hieman synkkä ja pahaenteine tunnelma koko elokuvan ajaks. Katsojalla on koko ajan sellanen tunne, että joku tässä nyt on pahasti vialla, ja elokuvan edetessä vaan käy ilmi että kuinka pahasti päähahmolla onkaan pää menny sekasin. Suurimpana tekijänä tässä varmaan on se, että päähahmoa esittää lähinnä komedia elokuvista tuttu Robin Williams, joka vielä vahvistaa oman tuntemukseni siitä että koomikkojen parhaat elokuvat on yleensä ne, joissa he esittävät vakavia hahmoja. Ihan varauksettomat suositukset jos trilleri maistuu.
#20 Ultimate Avengers The Movie
No tota... Jos on nähny sen näytellyn Avengers elokuvan, voi kyllä ihan suosiolla jättää tän välistä. Tarina on tosin vähän erilaine mitä siinä (en osaa sanoo kumpi on lähempänä sarjakuvia). Ääninäyttely on nyt vähän mitä on, ja animaatio on myös vähän... mitä on. Ei siitä nyt oikeestaa sen enempää osaa sanoa, kun en paljoa muistakkaan kun ei se pitäny mielenkiintoa yllä. Ja se mitä muistan on samaa mitä näytellyssä oli.
#21 Downloading Nancy
Jouduin ihan trailerin kattomaa uuestaa, että muistin millane tää oli. Kertoo varmaa aika paljon. Elokuva kertoo huonossa avioliitossa elävästä Nancystä, joka kärsii masennuksesta ja haluaa tappaa itsensä, mutta ei siihen pysty. Netistä itsemurha-avustajan löydettyään hän sitten ajaa bussilla hänen, öö, itsemurhaajansa luokse. Ja sitte nähää paljo takaumia terapiasta ja Nancyn yhteiselosta miehensä kanssa, ja siitä miten Nancy on sekaisin. Välillä näytetään miehen eloa. Ja... no siinäpä se sit tais ollakki. Tylsää shaibaa.
#22 Gattaca
Gattaca kertoo tarinaa miehestä, joka on geneettisesti suurinta osaa ihmisistä huonompi, mutta joka kuitenkin rankalla treenillä ja opiskelulla osaa tehdä työnsä vähintään yhtä hyvin - ellei paremmin - kuin häntä geneettisesti paremmat ihmiset. Tässä saattaa piillä joku hienovarane viesti, mut en oo iha varma... Päähahmon unelma on kuitenkin päässä avaruuteen, mutta hänen omilla geeneillään se ei onnistu, joten hän maksaa onnettomuudessa rampautuneelle geneettisesti paremmalle miehelle veri-, virtsa- ja muista näytteistä/aineista kaikkia testejä varten jotta hän pääsisi avaruuteen. Ihan jees draama/trilleri. Joskin tuo "PYSTYT MIHIN VAAN KUN JAKSAT YRITTÄÄ!" viesti on ehkä liian painostava.
#23 Frank
Draama komedia joka käy läpi oudon kuvitteellisen underground indie bändin levynteko prosessin ja matkan ensimmäiselle keikalle. Päähahmo (kosketinsoittaja) pääsee bändiin mukaan edellisen kosketinsoittajan yrittäessä itsemurhaa. Samalla kun bändi vääntää levyä, hän päivittelee tilannetta Twitterissä ja YouTubessa, kasvattaen bändin suosiota. Keulakuvana ja laulajana toimiva Frank pitää koko elokuvan ajan tekopäätä päässään, joka vain lisää bändin outoutta ja viehätysvoimaa. Hankala kertoa enempää, kertomatta kaikkea. Ihan viihdyttävä raina.
Nää varmaa riittää tältä erää... tai heitetää vielä yks.
#24 In A World...
Toinen draama komedia. Kertoo siitä kun joukko ääninäyttelijöitä kisaa, että kenen ääni pääsee mainostamaan uutta elokuvasarjaa, ja trailerin ensisanat on tietenkin "In a world". Ois ollu kyl kiva, jos elokuvassa ois nähny enemmän oikeita ääninäyttelijöitä. Päähahmolla ja sen isällä on näemmä jotain pientä ääninäyttely taustaa, mutta ei mitää merkittävää. Vähän sellane lattea, mutta kumminkii tarpeeks viihdyttävä etten tuota nyt kumminkaa rupea parjaamaa. Mutta ei kyllä niin hyväkää, että ihan kehtaisin suositella.
#15 Son of Batman
DC:n sarjakuvii osittain perustuva piirretty elokuva mikä nimensä mukasesti kertoo Lepakkomiehen pojasta, Damian Waynestä. Aika pitkälti sama tarina mikä näissä New 52 Batman & Robin sarjakuvissa käytii läpi, mutta oudoilla muutoksilla. Mikä sitte taas herättää sen kysymyksen että miks siitä tarinasta on ensinnäkää pitäny tehä elokuva jossei se tarina sellasenaa kelpaa. Ei se alkuperänenkää mikää erityisen hyvä ollu, mutta näitten muutosten myötä siitä tuli vielä laimeempi. Ääninäyttely ja animaatio jättää myös sellasen pistävän budjetin maun suuhun. Kai toi on iha OK jos välttämättä haluaa jotai Bätmän aiheista viihdettä ja muut elokuvat on jo kulutettu puhki, pelit ei kiinnosta ja sarjakuvat ei nappaa. Jättäsin kyllä silti välii.
#16 The Men Who Stare at Goats
Täytyy heti alkuu myöntää, että en ihan hirveesti tästä elokuvasta enää muista - osittain siks ku tästä on jo lähemmäs 2kk kun sen katoin, ja suurimmaks osin siks ku en joteki saanu pidettyä mielenkiintoa yllä koko elokuvan ajan. Ööh. Päähahmo koittaa kirjottaa juttua pienestä sotilas joukosta, millä ehkä oli psyykkisiä voimia, ja suurimman osan ajasta vaa mietitää, että onko niillä oikeesti mitää voimia vai onko ne muuten vaa... omalaatusia. Kai se yritti enimmäksee olla komedia. Meh.
#17 Lost in Translation
Toinen kerta ku tän katon, tosin ensimmäisestä kerrasta on varmaa helposti 10 vuotta (elokuva vuodelta 2003). Sellane hidastempone draama kahesta toisillee tuntemattomasta henkilöstä jotka koittaa saaha ajan kulumaa Tokiossa. Toinen näistä hahmoista on amerikkalainen näyttelijä, joka on tullut Tokioon tekemään sikäläiselle viskille mainoksia - toinen on valokuvaaja poikaystävänsä mukana tullut nuori nainen joka viettää suurimman osan ajasta heidän hotellihuoneessaan. Hotellin baarissa tavattuaan he sitten viettävät enemmän aikaa yhdessä, helpottaakseen molempien yksinäisyyden tunnetta ja tylsyyttä, kunnes näyttelijä palaa kotiinsa. Suosittelen kyllä lämpimästi, jos tekee mieli sellasta vähä tavallisemman tuntusta draamaa, eikä mitää ylilyövää tunteilua ja hömpötystä.
#18 着信アリ
Translitterointi: Chakushin Ari. No tää nyt on tämmöne Japanilaine kauhuleffa, missä joku kirous siirtyy puhelimen välityksellä. Suom. nimi "1 puhelu tullut". Oli se paikoitellen vähä jännittävä, mutta aika tylsä ja laimea sitte pidemmän päälle. Kovimmat säikäytykset tuli samaan aikaan naapurissa/yläkerrassa huonekalujen siirrosta johtuneista äänistä tämän elokuvan aikana. Mutta joo, kaikki oleelline tuli sanottua jo ensimmäisessä lauseessa. En kyllä voi hyvillä mielin tätä suositella, vaikkei tää nyt suoranaisesti mikää täys roskakaa ole.
#19 One Hour Photo
Tämä olikii sitte odotettua paljon parempi elokuva! Kertoo miehestä joka työkseen kehittää valokuvia, ja joka on hieman vinksahtaneella tavalla ihastunut erääseen perheeseen joka tasasin väliajoin käy kuviansa hänellä teetättämässä. Eräänä päivänä kuitenkin jonkun toisen asiakkaan kuvia läpi käydessä, hän huomaa siellä tutun naaman, ja aikoo ottaa oikeuden omiin käsiinsä.
Tässä oli miun mielestä onnistuttu luomaa sellane erittäin hyvä, hieman synkkä ja pahaenteine tunnelma koko elokuvan ajaks. Katsojalla on koko ajan sellanen tunne, että joku tässä nyt on pahasti vialla, ja elokuvan edetessä vaan käy ilmi että kuinka pahasti päähahmolla onkaan pää menny sekasin. Suurimpana tekijänä tässä varmaan on se, että päähahmoa esittää lähinnä komedia elokuvista tuttu Robin Williams, joka vielä vahvistaa oman tuntemukseni siitä että koomikkojen parhaat elokuvat on yleensä ne, joissa he esittävät vakavia hahmoja. Ihan varauksettomat suositukset jos trilleri maistuu.
#20 Ultimate Avengers The Movie
No tota... Jos on nähny sen näytellyn Avengers elokuvan, voi kyllä ihan suosiolla jättää tän välistä. Tarina on tosin vähän erilaine mitä siinä (en osaa sanoo kumpi on lähempänä sarjakuvia). Ääninäyttely on nyt vähän mitä on, ja animaatio on myös vähän... mitä on. Ei siitä nyt oikeestaa sen enempää osaa sanoa, kun en paljoa muistakkaan kun ei se pitäny mielenkiintoa yllä. Ja se mitä muistan on samaa mitä näytellyssä oli.
#21 Downloading Nancy
Jouduin ihan trailerin kattomaa uuestaa, että muistin millane tää oli. Kertoo varmaa aika paljon. Elokuva kertoo huonossa avioliitossa elävästä Nancystä, joka kärsii masennuksesta ja haluaa tappaa itsensä, mutta ei siihen pysty. Netistä itsemurha-avustajan löydettyään hän sitten ajaa bussilla hänen, öö, itsemurhaajansa luokse. Ja sitte nähää paljo takaumia terapiasta ja Nancyn yhteiselosta miehensä kanssa, ja siitä miten Nancy on sekaisin. Välillä näytetään miehen eloa. Ja... no siinäpä se sit tais ollakki. Tylsää shaibaa.
#22 Gattaca
Gattaca kertoo tarinaa miehestä, joka on geneettisesti suurinta osaa ihmisistä huonompi, mutta joka kuitenkin rankalla treenillä ja opiskelulla osaa tehdä työnsä vähintään yhtä hyvin - ellei paremmin - kuin häntä geneettisesti paremmat ihmiset. Tässä saattaa piillä joku hienovarane viesti, mut en oo iha varma... Päähahmon unelma on kuitenkin päässä avaruuteen, mutta hänen omilla geeneillään se ei onnistu, joten hän maksaa onnettomuudessa rampautuneelle geneettisesti paremmalle miehelle veri-, virtsa- ja muista näytteistä/aineista kaikkia testejä varten jotta hän pääsisi avaruuteen. Ihan jees draama/trilleri. Joskin tuo "PYSTYT MIHIN VAAN KUN JAKSAT YRITTÄÄ!" viesti on ehkä liian painostava.
#23 Frank
Draama komedia joka käy läpi oudon kuvitteellisen underground indie bändin levynteko prosessin ja matkan ensimmäiselle keikalle. Päähahmo (kosketinsoittaja) pääsee bändiin mukaan edellisen kosketinsoittajan yrittäessä itsemurhaa. Samalla kun bändi vääntää levyä, hän päivittelee tilannetta Twitterissä ja YouTubessa, kasvattaen bändin suosiota. Keulakuvana ja laulajana toimiva Frank pitää koko elokuvan ajan tekopäätä päässään, joka vain lisää bändin outoutta ja viehätysvoimaa. Hankala kertoa enempää, kertomatta kaikkea. Ihan viihdyttävä raina.
Nää varmaa riittää tältä erää... tai heitetää vielä yks.
#24 In A World...
Toinen draama komedia. Kertoo siitä kun joukko ääninäyttelijöitä kisaa, että kenen ääni pääsee mainostamaan uutta elokuvasarjaa, ja trailerin ensisanat on tietenkin "In a world". Ois ollu kyl kiva, jos elokuvassa ois nähny enemmän oikeita ääninäyttelijöitä. Päähahmolla ja sen isällä on näemmä jotain pientä ääninäyttely taustaa, mutta ei mitää merkittävää. Vähän sellane lattea, mutta kumminkii tarpeeks viihdyttävä etten tuota nyt kumminkaa rupea parjaamaa. Mutta ei kyllä niin hyväkää, että ihan kehtaisin suositella.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Voi jösses kun on söpö!
Josko tällä kertaa nyt sitte sepustais jotai noista videopeleistä. Tämmöne jonkii sortin esittely sellasesta pelistä mistä oon itte nauttinu täysin, mutta mikä ei sitte kumminkaa tunnu kauheesti huomiota saaneen missää.
Sellasee tähän peliin sopivaa tunnelmaa pääsemiseks suosittelen kuuntelemaa jotai näistä tätä tekstiä lukiessa - näitä kuuntelin myös tätä kirjoittaessa:
Flower Fields
Butter Building
Green Greens
Blub-Blub Ocean
Kirbyn Eeppinen Lanka on pelityypiltään ihan tavalline tasohyppely. Hypit, pompit ja loikit kohti maalia, jonka jälkeen pääset seuraavaan kenttään. Tarina on aika simppeli. Eräänä päivänä Yin-Yarn niminen paha velho lähettää Kirbyn taikasukan läpi Patch Landiin (Tilkkumaa). Siellä hän ensitöikseen auttaa Prinssi Fluffia (jota mahdollinen toinen pelaaja pääsee ohjaamaan!). Pian käy ilmi, että Yin-Yarn on repinyt Tilkkumaan seitsemään eri osaan, ja ainoa tapa ommella se kasaan on kerätä Taika Lankaa - jota Kirby ja Fluff sitten lähtevät keräämään. Ei mitenkään erikoinen tarina, vaikkakin kiva pikku twisti siihen on heitetty. Se mikä tästä tekee kuitenkin tekee erikoisen, on sen ulkonäkö, ja miten sitä käytetää hyväks pitkin peliä.
Kirbyllä on käytössään pieni langanpätkä, jota pystyy hyödyntämään monissa eri tilanteissa ruoskan lailla. Useimmiten joko vihollisten tarttumiseen (joista pyöriytyy pieniä heittettäviä kangaspalleroita) tai vaikka ilmassa roikkuvaan nappiin yltämiseen, jonka avulla voi helposti heilauttaa itsensä ylemmäs/kauemmas.
Jaa, että mitenkä se nappi siellä ilmassa leijuu? No se on tietenkii ommeltu taustaan kiinni, taivaalta näyttävään kankaasee! Tai keskelle kukkaa! Koko peli on täynnä tämmösiä pieniä yksityiskohtia jotka saa sen näyttämää siltä kun se oikeesti ois elävää lankaa ja kangasta. Tässä tosin tuntuu myös piilevän se suurin syy miksei tästä pelistä paljoa missään puhuta. Kaikki se kangasmaisuus saa sen näyttämää erittäin söpöltä ja "lapselliselta", mikä tuntuu olevan monille iso este. Noh, ei se minulta ole pois.
Sanoisin, että varmaankin se suurin tekijä tässä tapauksessa miksi tästä pelistä niin paljon pidän, on justiinsa se söpöily. Nykypäivänä kun peleissä tuntuu olevan tärkeintä vaan se, että ollaan mahdollisimman synkkiä ja verisiä ja vakavia ja verta pitää roiskua ja pitää olla "innovaatiota" ja "elokuvamainen" - jos siis ollaan iso AAA-luokan peli. Indiet sitten taas puskee ulos pikseligrafiikalla höystettyjä "proseduraalisesti" luotuja (mitä se etes tarkottaa) maailmoja rogue-like (joka tuntuu vaan tarkottavan, että kerrasta poikki) mekaniikoilla, ja/tai selviytymiskauhua autiolla missä-vaan.
Ajatus katkes ja tekstin punane lanka ( ;D ) hävis... Mutta niin siis, se söpöily on itseasiassa aika rentouttavaa. Ja kun ihan muutamia kenttiä lukuunottamatta ei oo minkäänlaista kiirettäkää päästä sinne kentän loppuu asti. Voit iha vapaasti tötöillä ja ihastella kun Kirby muuttuu delfiiniks, tai junaks, tai miksi nyt muuttuukaa.
Suosittelen siis kyllä lämmöllä jokaiselle ihan varauksetta tätä. Nuorille sekä vanhoille, peliharrastajille ja harrastamattomille. Jokaiselle sekä kaikille! Jos vaan kotoa/kaverilta/lähistöltä löytyy Nintendon Wii taikka Wii U konsoli. Ikävä kyllä koska kyseessä on jo n. 5 vuotta vanha peli joka vieläpä julkaistiin jo vanhalle konsolisukupolvelle, ei sitä enää kauppojen hyllyiltä löydy.
Siinä tais nyt tulla kaikki oleellinen mainittua. Menkää ja pelatkaa! Ja yhtään jos mietitte, että tää näyttää liian lapselliselta, niin koittakaa sitte kasvaa aikuiseks jotta voit olla taas lapsi. Vielä viimene kuva. Kattokaa nyt miten ilone se on! Voi hellanlettas~
Sellasee tähän peliin sopivaa tunnelmaa pääsemiseks suosittelen kuuntelemaa jotai näistä tätä tekstiä lukiessa - näitä kuuntelin myös tätä kirjoittaessa:
Flower Fields
Butter Building
Green Greens
Blub-Blub Ocean
Kirby's Epic Yarn
 |
| On se vaan niin söpö~ |
 |
| Wahii! |
Jaa, että mitenkä se nappi siellä ilmassa leijuu? No se on tietenkii ommeltu taustaan kiinni, taivaalta näyttävään kankaasee! Tai keskelle kukkaa! Koko peli on täynnä tämmösiä pieniä yksityiskohtia jotka saa sen näyttämää siltä kun se oikeesti ois elävää lankaa ja kangasta. Tässä tosin tuntuu myös piilevän se suurin syy miksei tästä pelistä paljoa missään puhuta. Kaikki se kangasmaisuus saa sen näyttämää erittäin söpöltä ja "lapselliselta", mikä tuntuu olevan monille iso este. Noh, ei se minulta ole pois.
 |
| Spruits! |
Ajatus katkes ja tekstin punane lanka ( ;D ) hävis... Mutta niin siis, se söpöily on itseasiassa aika rentouttavaa. Ja kun ihan muutamia kenttiä lukuunottamatta ei oo minkäänlaista kiirettäkää päästä sinne kentän loppuu asti. Voit iha vapaasti tötöillä ja ihastella kun Kirby muuttuu delfiiniks, tai junaks, tai miksi nyt muuttuukaa.
 |
| Ööh... delfiinin ääni... |
Siinä tais nyt tulla kaikki oleellinen mainittua. Menkää ja pelatkaa! Ja yhtään jos mietitte, että tää näyttää liian lapselliselta, niin koittakaa sitte kasvaa aikuiseks jotta voit olla taas lapsi. Vielä viimene kuva. Kattokaa nyt miten ilone se on! Voi hellanlettas~
 |
| Tuut tuut! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)