Missä keiju lentää?

Tällä kertaa puhutaan vähän videopeleistä. Tarkalleenottaen Bravely Defaultista. Juonipaljastukset saatte ite maalata ja lukea. Taustalle vielä musisointia:
Love's Vagrant
Land of Glaze
That Person's Name Is

Poseeratkaa niiku tarkottaisitte sitä!

Bravely Default: Where the Fairy Flies (Flying Fairy japanissa)on pelinä about niin perus JRPG (Japanese Roleplaying Game) kun japanista tullu roolipeli voi olla. Päähahmokatras koostuu neljästä nuoresta aikuisesta: Agnés (20), Tiz (19), Edea (18) ja Ringabel (23) (japanissa kaikki on 3v nuorempia, koska ???), jotka lähtee pelastamaa maailmaa Agnésin keijun, Airyn, neuvoessa heitä herättämään neljä simmahtanutta kristallia. Jokasella kristallilla on tietysti oma elementti mitä ne pitää yllään - ilma, vesi, maa ja tuli - ja joiden sammumisen takia maailma on nyt aika paskassa jamassa. Aika perushuttua jos on ennenki pelannu japsi-ropelluksia.

Pelillisiltä avuiltaan Bravely onkii sitte jo vähän uniikimpi tapaus. Toki, itse taistelumekaniikat on kuin suoraan Final Fantasy V:stä, mutta vuoropohjasena. Jokasen hahmon hahmoluokkaa voi vaihtaa, mikä muuttaa hahmon kykyjä ja antaa käyttää kyseiseen hahmoluokkaan liittyviä liikkeitä. Esimerkkinä vaikka munkki, joka toimii parhaiten paljain käsin lyödessään, tai valkonen maagi, joka pitää koko ryhmän hengissä. Tai sitten voit yhistellä eri hahmoluokkien erikoisuuksia ja tehä valkosen maagin mikä parannusloitsujen välissä voi käydä munkin lailla pieksemässä hirviöitä paljain käsin! Oma suosikki oli mustan ritarin sekä miekkataikurin yhistäminen, vaikkakin se poisti kaiken haasteen kaikista tappeluista. Osa kaikista mahollisista yhistelmistä on kieltämättä aika ylivoimasia, mutta niitten monimutkasimpien keksiminen vaatii jo sen verran paneutumista ja kekseliäisyyttä etten ite ainakaa menis tätä peliä siitä parjaamaa. Eri hahmoluokkia on yhteensä 23, ja niistä ei saa kun kolmanneksen tarinan aikana, ja loput sivutehtävistä. Ja siitä vuoropohjasuudesta: Bravely Defaultissa voi käyttää ennakkoon tulevia vuoroja, tai säästää nykynen vuoro tulevaisuuden varalle! Default toimii sekä puolustamisena että vuoron säästämisenä. Braven avulla pystyy käyttämää tulevia vuoroja ennakkoo, kerralla maksimissaan 4. Tällä pystyy helposti lopettamaa tappelut heikompia vihollisia vastaa yhellä vuorolla, tai tapattamaan ittensä kun tehty vahinko ei sitte riittänykkää.

Tiz, Edea, Ringabel, Agnés

Sitten se mikä yllätti miut kaikkein eniten, ja vieläpä positiivisella tavalla. Nimittäin kaikki säätö mahollisuudet ja sellaset pienet lisäykset mitä ihmettelen ettei oo about kaikissa tämän genren peleissä. Vaikeusasteen (helppo-normaali-vaikea) ja ääniraidan (japani tai englanti) vaihtaminen on aika yleisiä, mutta myös tekstien - taikka pelkkien päähahmojen nimien - vaihtamine englannin ja japanin välillä on jo harvinaisempaa. Voit myös erikseen valita, että saatko taisteluista rahaa, kyky- tai kokemuspisteitä, tai vain jotai niistä, ja että kuinka tiuhaan tahtiin törmäät tappeluihin (+100% ja -100% välillä). Sitten ne lisäykset. Tappelut voi laittaa rullaamaan automaattisesti, jolloin omat hahmot toistaa sitä samaa kun viime vuorolla kunnes ite haluat ohjata tai ryhmä tai vastustajat kuolee. Ja tappeluiden nopeuttakin voi säätää! Tappelun voi joko kokonaa pysäyttää, pyörittää normi vauhtia, nopeuttaa 4x tai maximissaan 8x nopeudella. Auttaa mahollisessa grindaamisessa erittäin paljon, kun optimaali tilanteessa ei tarvii etes kattoa mitä pelissä tapahtuu.

Niin, ja siitä musiikista! On nimittäin aika perkeleen hyvä soundtrack. Ei ihan pelkästään semmosta mitä fantasiamaailmaan sijottuvassa tekeleessä odottais olevan. Sieltä täältä pulpahtaa esiin vähän rockimpaa musisointia, mikä itseasiassa sopii erittäin hyvin tähän. Lisäpisteitä kyllä pakko antaa sellasten soittimien käytöstä mitä harvemmin kuulee pelien ääniraidoilla - selkeimpänä haitari. Pitää kyllä tutkailla, että mitä kaikkea muuta tää säveltäjä "Revo" on saanu aikaseks, kun ei toi nimi entuudestaan ole yhtään tuttu.

Airy, jolla on erittäin ärsyttävä ääni molemmissa dubeissa

Mutta sitten se tarina, mistä en nyt ihan täysin osaa päättää että pidänkö vaiko enkö. Noin puolet pelin tarinasta on ihan hyvää, sellasta perus fantasia jrpg-huttua, niinku aikasemmin mainitsinkin. Teinit kiertää maailmaa herättelemässä maailmaa kasassa pitäviä kristalleja. Mutta sitten se jälkimmäinen puolisko on aika pitkälti vaan sitä ensimmäisen puoliskon toistoa - neljään kertaan. Onhan sille ihan pätevä syy sitten loppujen lopuks, mutta on se silti vaan sitä saman toistoa. Onneks sivutehtävät tuo lisämaustetta muuttamalla niihin kuuluvien hahmojen käyttäytymistä sekä pomotappeluitten koostumusta, millä on iso vaikutus myös niitten haastavuuteen.

 Onhan sille ihan pätevä syy sitten loppujen lopuks, mutta on se Loppujen lopuks toi on kyllä erittäin hyvä oman genrensä edustaja, vaikkakin ymmärrän kyllä jos se tarina alkaa tympiä pidemmän päälle. Hyvä taistelumekaniikka, uniikki visuaalinen tyyli, loistava soundtrack ja sellane mukava puuhastelun tunne jaksaa kyllä kannatella pelin loppuun asti. Ja voihan tätä tietty testata jos vaan 3DS/2DS löytyy, nimittäin tästä on eShopissa demo saatavilla mistä saa kyllä erittäin hyvän käsityksen siitä, millanen peli on kyseessä ja jaksaako sitä itse pelata. Ite en voi kun suositella lämpimästi, mutta sillä varotuksella, että tarina saattaa alkaa maistua puulta. Aikaa siihen saa upotettua ihan mahottomasta, sillä oman pelin kello näyttää 102 tuntia ja risat, ja vielä ois New Game+ pelaamatta muutamaan kertaan 100% varten - normaaliin läpijuoksuun uponnee 40+ tuntia. Ja semmonen pikkumaininta vielä, että tämä on ensimmäinen peli mistä minä tiedän missä pelin lisänimi muuttuu pelin edetessä - Where the Fairy Flies on sitten loppua kohden ihan vaan Airy Lies.

Caldisla, josta kaikki alkaa