5 minuutin jakso pelkkää voihkinnalla säestettyä muodokkaitten animetyttöjen heilumista ja pomppimista. Oli sinne mahtunu ainakii yks vitsi siitä miten miespuoliselle myyjälle bikinit ja uimapuvut on sama asia, mutta naisten mielestä ne on IHAN eri juttuja. Varmasti tällekkii oma yleisö on, mutta ite jos haluan kattoa animetyttöjä bikineissä heilumassa ja heiluttelemassa, etin sitte suoraa hentaita.
Ei jatkoon.
Joku sota oli jossai mantereella ja idästä ja lännestä tuli sotilaita ja sit ne keskellä olleet jäi jalkoihi ja sit oli joku punane lohikäärme minkä piti suojella niitä mut se tappoki niitä. Ja nyt muutamia vuosia myöhemmin käy ilmi että se kenestä kaavailtii kuningasta saiki tehtyä sopimuksen sen punasen lohikäärmeen kanssa että se voi käyttää sen voimia, ku se lohikäärme puhu sen pojan päässä. Mutta ku sen voimien käyttämine vaatii aina uhrauksen, ja heti jakson alussa viitataanki tilanteesee missä päähahmo on päättäny että ketkä kaverit se tappaa että se voi pelastaa toiset kaverit. Ja sit oli kans jotai vallankumousta ja jotai. Kirjotan tätä heti jakson loputtua (ja nopeesti googlattua) enkä muista siitä enää mitää. Animaatioki oli vähä kökköä, ja hahmo design oli vielä vähä kökömpää. Designiin varmasti vaikuttaa se, että about jokaisella tärkeellä hahmolla on eri hahmosuunnittelija taustalla.
Ei jatkoon.
Oikein mielenkiintosen olone sarja. Taustatutkimus kertoo tarinan ottaneen paljon vaikutteita jo edesmenneen Edogawa Ranpon kertomuksista. Ja nyt on näemmä 50 vuotta sen kuolemasta. Tarina alkaa siitä kun päähahmo herää omasta luokastaan, kädessään rautasaha, ja luokan edessä tuoliksi muotoiltu kuollut opettaja. Päähahmo ottaa tilanteen yllättävän rauhallisesti, huomauttaen että eihän hänellä ole mitää hätää jos vaan onnistuu selvittämää murhaajan. Jo ensimmäisessä jaksossa tässä sarjassa on semmone kiva, pikkasen outo/vinksahtanu fiilis mistä ite tykkään kovasti.
Jatkoon.
Lyhennettynä vaan "Shimoneta". Maailma jossa kaikki tuhmat vitsit ja pervoilu on kiellettyä. Päähahmo joka kulkee pikkarit naamassa pelkät pyyhkeet päällä huutelemassa rivouksia. Siinäpä se oikeestaan. Oisin voinu ehkä innostua jos ne tuhmat vitsit ois ollu oikeesti 1) tuhmia 2) vitsejä, mutta kun tässä sarjassa pelkän tussun sanomine riittää pervoks vitsiks.
Ei jatkoon.
Vahva yhistelmä sekä viihdettä että informaatiota, tää sarja kertoo ääninäyttelijäks haluavasta naisesta, samalla valottaen hyvinkii paljon sitä mitä ääninäyttelijän työhön kuuluu. Erikseen näytetään tapoja työpaikalta, kuka kukin on äänittämön puolella jne. Saman tyylinen kun Shirobako (josta pidin oikein paljon), mutta vähemmän juonta ja enemmän infoa - ainakii vielä. Mitään tän enempää tästä ei oikei voi sanoa, kun ensimmäisessä jaksossa ei oikeesti tapahtunu muuta ku kotoa töihin lähtö, työtovereiden tervehtiminen, ääninäyttelyä ja kotiinlähtö.
Jatkoon.
Alkuu luulin että tää ois vaan sellane romanttine kouludraama komedia (pojan ja tytön vanhemmat on sopineet keskenää että lapset menee naimisii), mutta sitte huomasin että tästä on erikseen myös sensuroimaton versio. Veikkasin ettei siinä nyt varmaa mitää hirmu isoa eroa ole, sensuroidussa ja sensuroimattomassa, mutta onhan niissä sitte oikeestaa - ja tää vielä korostuu kun huomaa että tää on kanssa näitä sarjoja missä jaksot kestää vaa 8 minuuttia. Ensimmäisessä jaksossa oli kolme kohtaa mitä huomasin mitkä eros versiosta toiseen, ja niistä vaan sen viimesen (ja selkeimmän) kohalla ymmärrän sensuurin. Hypätää nimittäin aika lähelle ihan suoraa hentaita. Pervouksista sen enempää puhumatta, oli tää ihan OK.
Jatkoon - toistaiseksi.
Sarja mikä pyörii japanilaisten teini-idolien fanittamisen ympärillä. Ymmärrän ettei välttämättä oo paljoa motivaatiota jos tehää 8 minuuttisia jaksoja, mutta about puolet oli vaa sitä kun näytetää yhtä kuvaa ja kamera liikkuu yhtee suuntaa. Se animaatio mitä oli, oli laiskaa sekii. Ja alun 3D pätkä... Ei tästä oikei voi muuta sanoa. Näyttää laiskalta, eikä tässä oikei mitää sisältöäkää ole.
Ei jatkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti