"Tiesitkö, että tässä kielessä jos sanoo "blabla" ni se tarkottaa tätä, MUTTA jos sanot "blablaa" ni se tarkottaa jotai ihan muuta!?"
Aina sillon tällön kuulee jonkuu viisaan pätevän jostai eri kielestä, miten siinä on sanojen merkityksessä joku maagine ero sen mukaa mite sen sanan ääntää. Pienikii ero sanan ääntämisessä muuttaa sen merkityksen ihan täysin! Joo-o. On se ihmeellistä. Mutta niinhä sanojen pitäskii toimia, eikös? Vai oonko kenties nyt ymmärtäny iha vääri miten sanojen kanssa pitäs kommunikoida? Miun mielestä ainaki iha järkevää, että eri sanat tarkottaa eri asioita. Oishan se helvetin sekavaa jos "kusi" ja "kuusi" tarkottais samaa asiaa. "Onpas kauniisti koristeltu joulukusi!". "Säikähdin niin, että housuun meinasi tulla kuusi!".
"Kuusi mitä?"
"Ai minun kuuni?"
Noh... Onhan se tietysti sanaleikkien kannalta vallan hupaisaa, että joillai sanoilla on useampia merkityksiä, ja niistä pitää sitte lukijan/kuulijan älytä osata poimia se kyseiseen kontekstiin sopivin. Tai komiikan vuoksi se sopimattomin.
"Kumpaa laitetaa?"
"Toista."
"Niin, että kumpaa laitetaa?"
"Toista."
"Kysyin, että kumpaako laitetaa?"
"No johan mie sanoin, että toista?"
"Toistin jo monta kertaa!"
Heh heh, hassua. Hulvatonta. Hervotonta. Hämmentävää. Ja ainakii neljää muuta H kirjaimella alkavaa adjektiiviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti